”Kukaan ei rakasta minua. Olen ruma. Olen pilannut oman ulkonäköni viiltelemällä kädet sadoille arville. En näe elämässä toivoa. Vain ikuisesti jatkuvaa tuskaa ja pimeyttä. Sisimpään sattuu täysillä.”
Mitä voi sanoa tytölle, joka haluaa kuolla?
Tarvittiin lähes onnistunut itsemurhayritys, että tajusin, että jos oikeasti haluan auttaa, en voi olla ylhäältä päin tiputtelemassa hyviä neuvoja. Neuvoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta masentunut ei tarvitse ensisijaisesti neuvoja, vaan henkilön, johon voi luottaa huonoimpinakin hetkinä.
Lupasin tytölle olla aina tavoitettavissa. Ja olin. Kuuntelin. Juteltiin. Ihan kaikesta. Painajaiset tulivat tutuksi. Sisäisen tuskan määrä. Toivottomuus. Mutta myös hyvät hetket. Hullu yhteinen huumorintaju loi yhteisen pohjan naurulle ja toivolle.
”Mun kädet ovat rumat.”
”Eikä ole! Olen nähnyt, miten ne suojelee koulussa ystäviä kiusaamiselta. Miten ne hellästi hoitaa lemmikkielämiä. Ei kukaan ole lempeämpi kuin sinä. Noilla otuksilla on huikeen turvallinen olo lähelläsi. Tai muistatko kun veit jäätelön kehitysvammaiselle lapselle, koska se tuntui sinusta oikealta. Nuo kätesi tuovat ympärilleen lämpöä, turvaa ja rakkautta enemmän kuin kenelläkään muulla. Jokainen arpi on todiste siitä, että pahimpinakin päivinäsi sä jaksoit silti välittää. Kukaan muu ei olisi jaksanut.”
Masentuneiden kohdalla ei ole varaa ylimielisyyteen. Tunteet ovat aitoja. Harhat ovat totta. Painajaiset ovat osa kokemusmaailmaa.
Vain aito välittäminen, kokemus siitä, että on arvokas, rakastettu omana itsenään, murtaa kierteen. Antaa vaihtoehdon toivottomuudelle ja pimeydelle. Omalla kohdallani vierelläkulkijana pisin ja vaikein matka kesti kaksi vuotta. Se oli yhtäaikaa raskas ja opettavainen matka.
Tänä päivänä ne kaksi kättä opettelevat hoiva-ammattia ja joka päivä ne muuttavat maailmaa paremmaksi. <3
Millaiset kädet sinulla on? Epätäydelliset? Silti täynnä apua, hellyyttä, toveruutta, yhteistyötä, ymmärrystä, rohkaisua?
Jos kätesi katoaisivat ympärilläsi olevien ihmisten elämästä, millainen menetys se heille olisi?
Jokaisella suomalaisella menee jossain vaiheessa huonosti. 20 % suomalaisista kärsii masennuksesta jossain vaiheessa elämäänsä. Toisilla stressistä ja työuupumuksesta voi tulla iso juttu. Joku voi menettää läheisensä.
Katso käsiäisi. Ole ylpeä niistä. Sinun kätesi ovat sankarin kädet, ja tuhannet kultaakin arvokkaamat teot ovat vielä edessä. Aloita kirjoittamalla jollekin jotain kaunista. Kehu. Siitä se alkaa. Parempi elämä. Parempi huominen.
Lukusuositus: ”18-vuotias abiturientti lähti hiihtoretkelle, eikä koskaan palannut kotiin – äiti kertoo nyt, miten yllättävällä tavalla perhe sai apua” Iltalehden koskettava juttu kertoo lapsensa menettäneen äidin tarinan ja sen, miten tuntemattomien ihmisten apu auttoi eteenpäin.