Synnyin Suomen Kuopiossa. Vuosi 1977. Kyllä. Suomen koulutetuin sukupolvi.

Ruotsi: Vanhemmat muuttivat Eskilstunaan työn perässä. Eipä ruotsi tarttunut 1-4 vuotiaalle pojalle päähän. Muutenkin vähän heikosti muistoja noilta vuosilta. Yhden koiran selkään halusin nousta ratsastamaan mutta isä kielsi. Olisi muka selkä katkennut. Pah!

KOULUPOLKU
Alakoulu: Varkaudessa tuli käytyä Repokankaan ala-asteen 1. ja 2. luokka. ”Tyhmät vanhemmat” meni rakentamaan toisen omakotitalon Leppävirran Saahkarlahteen, joten siellä kävin luokat 3-6 pienessä kyläkoulussa. Kaverit jäi, mutta uusia tuli tilalle. Huikeaa aikaa. Kyläkoulussamme oli vähimmillään 11 oppilasta jos muistan oikein. Sen muistan, että 3. luokalla olin varma, etten pääse luokaltani. En tiedä mistä moinen varmuus syntyi, mutta olin väärässä. Olen sittemmin yrittänyt tästä tavasta (väärässä olosta) päästä eroon.

Yläkoulu: Elämäni paskimmat vuodet. Varkauden Könönpelto. Minua kiusattiin. Se meni siihen, että aamulla huokaisin mielessäni, että taas yksi päivä yhtä helvettiä. Viikonloput oli parhaita. Osallistuin seurakunnan nuorten toimintaan. Siellä nuoret aikuiset miehet ottivat nuoren pojanklopin mukaan kuin vertaisenaan. Helvetti ja Taivas maan päällä. Sittemmin kiusaajista kasvoi varsin järkeviä yhteiskunnan vastuunkantajia.

Kauppaopisto, laskentalinja(1993-1996): Menin Varkauden kauppaoppilaitokseen ja valmistuin Pohjois-Savon Ammatillisesta Instituutista. Bisnes ja se, että kaikki käyttäytyivät kuin aikuiset ihmiset, oli huikea muutos verrattuna yläasteeseen. Laskentatoimen merkonomi minusta tuli. Kirjanpitäjä, taloushallinnon osaaja, arkistovelho. Niinä vuosina tuli internet. Ja eka some, eli IRC. Maailma kutistui hetkessä.

Armeija, kirjuri / lähetti (1996-1997). Suomen supersalainen ase sodan syttyessä. Niin täydelliseksi jalostettu täystuho, ettei ole ollut tarpeen kutsua kertaamaan.

Raamatun ja teologian B.A. (1997-1998, 2002-2004): Eipä kotiseudulla ollut töitä tarjolla, joten lisäkoulutus teologiaan, filosofiaan, jne. kiinnosti. Mahdollisesti elämäni yksi terapeuttisimmista ajanjaksoista. Ne kahvilassa istutut illat väittelemässä ja etsimässä näkökulmia olemassaolon ja elämän tarkoituksen mysteereihin. Ja eettis-moraalisiin kysymyksiin. Jos ei vastaukset loppuneet, niin ei kyllä kysymyksetkään.

Koulunkäyntiavustajan opinnot (1998-1999): Mielenkiintoinen jakso ihmisen kehitykseen hedelmöittymisestä kuolemaan, ja kaikesta siitä, mitä seurauksia on, kun jotain menee eri tavoin pieleen varhaisessa vaiheessa. Harjoittelu vaikeastivammaisten erityislasten parissa oli yksi elämäni kokemusten kulta-aarteista.

TYÖKOKEMUKSET
Metalliduunari ja varastomies (1999-2000): Ylä-asteen oppimäärällä eka duunipaikka. Turvakenkien merkitys tuli tutuksi kun yritin sähkönostinta siirtää päivää ennen kenkien saapumista varpaan yli. Ei siirtynyt, mutta kynsi lähti. En tiedä miksi yritin. Mutta hommat otin haltuun. Jopa siinä määrin, että loppujen lopuksi neuvoin 5 eri esimiehelle, miten tuotanto toimii, miten varastokirjanpito pysyy kunnossa ja miten tavarat pakataan. Työporukka oli mukavaa sakkia.

Konekirjoitusopettaja ja koulunkäyntiavustaja (2000-2002): Leppävirralla oppilaat halusivat oppia kymmensormijärjestelmän. No minä opetin sen lisäksi niille myös asiakirjamalleja ja sellaista. Hyvin hoitivat hommansa. Katsottiin sitten keväällä palkinnoksi joku oppilaan tuoma Wesley Snipesin Blade-leffa. Tuli vähän sääli vampyyreita kohtaan. Konekirjoitushommien ohessa tuin 1. luokkalaisen pojan kouluunsopeutumista. Meni niin hyvin, että tarpeetonhan minusta tuli ja työt loppui joulujuhlaan. Soittivat entisestä opinahjosta, josko tulisin heille hommiin bisnesopiskelijoita jeesaamaan. No sehän passasi. Seuraavalle lukuvuodelle tehtiin pilottiprojekti, jossa opinnoissa jälkeenjääville tarjottiin mahdollisuutta opiskella vähemmän teoriapainoitteisesti, ja enemmän käytännön tilanteita simuloiden. Sen huomasi, keitä kiinnosti ja keitä ei. Parhaamme henkilökuntana yritettiin. Projektissa oli oikea idea.

Nuorisopastori (2005, 2010-2011): Joensuussa ja Keravalla on tullut tehtyä seurakunnallisia hommia aika ikimuistoisesti. Milloin leirihommia, milloin keskusteluja elämäntilanteista. Ja nuorillahan on, josko niitä riittää aikuisillakin. Nuorisopastorin homma on kyllä siinä mielessä mielenkiintoista, että siinä saa käyttää lähes kaikkea oppimaansa ja sitäkin, mitä ei ole tullut vielä opittua. On jos minkälaisten tilaisuuksien ja koulutusten järjestämistä, opettamista. Psykologin taidoista ei ole kyllä yhtään haittaa. Jos jotain, niin se on ennen kaikkea palvelijan hommaa. Auttaa ja nostaa ihmisiä ylöspäin.

Kansanedustajan avustaja (2011-2012, 2015-2019): Jos nuorisopastorina saa laittaa kaiken oppimansa likoon, niin avustajakin saa. Mutta sen lisäksi avustaja saa oppia mielinmäärin asioita. Perusosaltaan avustaja varmistaa, että edustaja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan käymässä läpi vastuulleen kuuluvia tehtäviä. On tapaamisten järjestelyä. On viestien läpikäyntiä ja vastaamista. On tiedonhankintaa. On sidosryhmien kanssa viestintää. Viimeisen kahden vuoden jaksolla erityisesti painottui videotuotanto kuvausaikataulujen järjestämisestä editointiin ja livelähetyksiin saakka.

YRITYS
2007 käynnistettiin ystävien kanssa yritysprojekti. 2008 perustettiin EastSound Oy, joka tarjoaa erikokoisiin tapahtumiin äänentoistolaitteet, valaisimet, videotekniikan, lavaelementit ja muut. Vastaan videopuolesta ja yrityksen paperihommista. Yritys lähti nollasta liikkeelle on kasvanut vuosien saatossa. On ollut kunnia palvella sadoissa erilaisissa tilaisuuksissa.

MUU OSAAMINEN
Tykkään musiikista. Soitan enemmän vähemmän pianoa, poikkihuilua, selloa, kitaraa ja rumpuja, mutta basso-kitarasta on tullut itselleni se mieluisin. Seuraava tavoite oppia tekemään konemusiikkia.

Videokuvauksen lisäksi pidän valokuvauksesta ja kuvien muokkaamisesta. Adoben ohjelmat ovat tuttuja vuosien varrelta.

Elämäni johtoajatuksia
Joka päivä voi oppia uutta.
Se minkä teet, tee se hyvin.
Kunnioita ihmisiä.
Pidä lähimmäisestä huolta.