Ukkini on luontokonservatiivi – niin pitäisi olla kaikkien

Ukilla on aina ollut tyylitajua luonnonkauneuden ja vaimon valinnan kanssa. Vaimo osui kerralla nappiin. Ei ole tarvinnut vaihtaa. Ja rinnalla on mummikin halunnut pysyä.

Ukki on vienyt mummille kukkia joka päivä aina kun niitä on luonosta löytynyt. Hän arvostaa rannalla olevaa saunapirttiä, ympäröivää luonnonrauhaa kaukana teiden melusta ja sitä jatkuvasti muuttuvaa taulua, mitä vuodenajat maalaavat hänen ympärillään.

Ukille luonto on elinehto.

Ukki on kuin intiaani. Ottaa luonnosta sen minkä tarvitsee. Ja vain sen.

Eläkkeelle jäätyään maataloustöistä häntä ei ole mikään pitänyt poissa metsästä. Ukki viljelee puita. Hän kaataa sitä omiin ja muiden tarpeisiin. Hän suojelee pienimpiäkin puiden taimia jos se vaan on mahdollista. Hän kasvattaa pelloille puita. Hänellä on tarkat suunnitelmat, mitkä alueen puut ovat koskemattomia. Mitkä hyödynnetään omaan käyttöön. Mitkä teollisuudelle.

Ukki opetti metsätöitä. Oli tarkkaa hommaa, että polttoon käytettävät puut tuli valittua tarkkaan ja kaadettua niin, ettei toiset puut vahingoittuneet. Ukki opetti luonnon itseis- ja käyttöarvoa.

Tätä taitoa hän itse oli alkanut opettelemaan jo pienenä poikana 1930-luvulla. Sotavuosina hän oli esikoisena perheen vanhin mies isän ollessa sodassa. Hänen tehtävänsä oli tehdä miesten työt. Kun voudit tulivat hakemaan valtiolle eläimiä, ne piillotettiin metsiin. Myöhemmin nuorena miehenä ollessaan ja avioiduttuaan hän lähti aamuvarhaisella ennen auringon nousua hevosen kanssa metsätöitä tekemään ja palasi auringon jo laskettua.

Ukille luonnon käyttöarvo on se, että se pitää meidät hengissä ja terveinä. Luonto tulee pitää puhtaana, roskattomana ja se pitää olla hyvä koti eläimille ja ihmisille.

Ukki on nyt vanha mies. Ja silti hän menee joka päivä metsään jos vaan pystyy. Hän ei selviäisi virkeänä ja hyväntuulisena, jos häneltä riistettäisiin puut, marjamättäät ja luonnonrauha. Ukin metsissä on suorarunkoista puuta. Mutta siellä on myös keloja ja lahoavaa puuta, koska kaikki lajit tarvitsevat jotain omaa.

Ukki on luontokonservatiivi. Hän elää tasapainossa sen kanssa, mitä luonto antaa ja mitä hän antaa takaisin suojellakseen sitä.

Minä olen luontokonservatiivi 2.0

Toisin kuin ukilla, minulla on käytettävissä valtava määrä tieteellistä dataa siitä, mitä ilmastonmuutos on, millaisia luonnon ekosyystemejä on ja miten ne ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Hyvä nyrkkisääntö on se, että mitä ikinä ihminen tekeekin luonnon suhteen, asiat menevät pieleen luonnon kannalta.

Saastutamme, tuhoamme, jne.

Ymmärryksen kasvaessa on myös virinnyt toivoa. Tiedämme jo aika hyvin, miten asiat toimivat. Pystymme suojelemaan ja kääntämään kehityssuunnat toiseksi.

Tärkein tehtävämme tulevia sukupolvia ajatellen on suojella luontoa. Käyttää sitä mahdollisimman vähän omiin tarpeisiimme.

Tämä vaatii työtä. Sen sijaan että miettisimme, mitä alueita meidän tulee suojella, meidän tulee miettiä, mitä alueita voimme hyödyntää, ja vain sen verran kuin tarvitsemme.

Sen sijaan, että suojelemme 1000:sta hehtaarista 100 hehtaaria, meidän tulisi miettiä, pystyisimmekö pärjäämään 100:lla hehtaarilla.

Ajattelu siitä, että alistamme luonnon tarpeisiimme on järjetön ja luo tilaa riistolle. Meidän tulee alistaa itsemme luonnon vaatimuksiin.

Se tarkoittaa arvojen muutoksen lisäksi muutosta elintapoihimme.

Tarvitsemme suojan, terveellistä ruokaa ja lämpöä. Miten paljon tai vähän se loppujen lopuksi on?

Tämä on tärkeä kysymys siksi, että nykytahdilla elämme jälkeemme tulevilta sukupolvilta ryöstäen.

Meillä on muutoksen avaimet. Onko meillä halua tehdä se yhdessä lastemme kanssa? Suojella rikas luonto jälkipolville?

Haluan, että jälkipolvet kokevat saman kuin mitä itse olen saanut kokea. Luonnon tuoksut sateen jälkeen. Syksyn värit. Lintujen laulun. Lumikon kurkistuksen. Kukkien värit. Perhosten lennon. Kurkien huudon. Kettujen tutkimusretket.

Ukki on jo siirtänyt henkisen perinnön eteenpäin. Olen kiitollinen siitä. On minun vuoroni alkaa siirtämään sitä eteenpäin.

Toivon, että ukki saa mahdollisuuden myös tänä kesänä viedä mummille kukkia. <3

Vinkkejä antaaksesi luonnolle takaisin:
– Osta metsäalaa ja jätä se elämään omaa elämää.
– Istuta puita.
– Mieti mitä tarvitset. Voitko sen itse hankkia omasta maastasi? Lämmityspuuta? Ruokaa? Ainakin itse tiedät, että tuotat omiin tarpeisiin.
– Tee talviruokintapisteitä linnuille ja eläimille.

Syy tämän blogi-tekstin kirjoittamiseen nousi tästä artikkelista:
Liito-oravasta jälleen uhanalainen, hömötiainen erittäin uhanalainen, metsien uhanalaisten määrä kasvoi
Lähde: Suomen luonto-lehden verkkoartikkeli

Tutustu lisää:
Luonto-Liitto
WWF
Suomen luonto -lehti