Olen tosisuomalainen!

Kuka on tosisuomalainen?

Sekö, joka osaa puhua suomea? Mites nämä mykät ystävämme? Tai joilla on puhehäiriö, tai muu vaikeus tuottaa puhetta? Ja tarkoitetaanko nykysuomea vai muinaissuomea?

Sekö, joka rakastaa suomalaista kulttuuria? Kuten ruotsinvallan aikaista runoutta? Varhaisempaa taidetta? Raptorin räppejä? Children of Bodomin lauluja?

Sekö, jolla on suomalaiset geenit? Myös ne geenivirheet? Tai ne geenit, jotka tekevät silmistä ruskeat? Tai henkilötä yli 190 cm pitkän? Tai alipainoisen?

Mielikuva siitä, että olisi olemassa mediaanisuomalainen ja tietty toleranssi, jonka sisälle mahtuu kaikki suomalaiset, on harhaa.

Teologi Ville Mäkipelto Twitterissä jakoi aikanaan kauniin ajatuksen, johon päätän tämän kirjoituksen – sitä ennen pari tärkeää huomiota suomalaisuuteen.

SUOMI

Suomen valtio on yksiselitteisesti tarkasti määritelty alue. Siihen päättyykin kaikki yksinkertainen.

SUOMALAISUUS

Suomen alueella on tuhansien vuosien aikana asunut jos minkäkinlaista kulkijaa, jotka ovat jättäneet ympäristöönsä jonkinlaisen jäljen tai vaikutuksen. Näitä vaikutuksia tutkii arkeologit, kielitieteilijät ja vaikka minkä lajin tutkijat. Vaikka tutkijat ovat harvoin juuri samaa mieltä, lopputulos on yleensä se, että lähes kaikessa on jotain lainattua, ja ripaus jotain omaa.

Kaikki suomalaiset ovat olleet kautta historian erilaisia. Ei ole olemassa yhtä tapaa olla suomalainen. Käy kysymässä tätä Tangomarkkinoilta. Tai Tuska-festareilta. Tai kirkosta. Tai nörttien LAN-miitistä.

SUOMALAISUUDEN MÄÄRITTELY

Pitäisikö meidän määritellä suomalaiset kaikkien niiden tekijöiden kautta, jotka ovat kaikille suomalaisille samoja? Ajatus voi kuulostaa hyvältä, kunnes lopulta todetaan, että kaikki suomalaiset ovat niin erilaisia, että ainoa yhteinen nimittäjä on hampaat, paitsi ne, joilta puuttuu nekin.

Jos halutaan määritellä suomalainen, se ei voi perustua kieleen, kulttuuriin, geeneihin, eikä muihinkaan ulkoisiin tekijöihin, jotka on toisella suomalaisella, mutta puuttuu toiselta suomalaiselta.

Todellinen suomalaisuus on sitä, mitä löytyy ihmisen sisimmästä.

Se on sisukkuutta rakentaa ja suojella hyvää tulevaisuutta.
Se on huolenpitoa lähimmäisistä ja itsestään.
Se on luotettavuutta sanoissa ja teoissa.
Se on rehellisyyttä tosiasioiden ja omien virheiden edessä.
Se on nöyryyttä asioiden korjaamisessa.
Se on tasapainoa ja vakaata harkintaa kohujen ja kriisien melskeessä.
Se on oikeudenmukaisuutta vääryyden edessä.
Se on myötätuntoa apua tarvitsevien auttamiseksi.
Se on uskollisuutta läpi hyvien ja vaikeiden vaiheiden.
Se on anteeksiantoa ja armollisuutta ja yhteisen tien löytämistä.

KUKA VOI OLLA SUOMALAINEN?

Kuka vaan.

Miksi?

Ville Mäkipelto, olkaa hyvä.

Ville: Kotimaa on se paikka, missä rakastaa.

Kiitos Ville. Mietippä hetki tätä ajatusta.

Jos määritelmä olisi, että kotimaa on se, missä hakataan vaimoa, niin se olisi surkea kotimaa. Kukaan ei haluaisi sellaiseen maahan asumaan.

Tai jos määritelmä menisi näin, että kotimaa on se, missä kaikki laitetaan palasiksi, ihmiset ammutaan, kaikilta yritetään ryöstää omaisuus, jengi huutaa päivästä toiseen toisilleen, vihaa naapureita, on katkeria työpaikalla jne. niin millainen maa se olisi? Kukaan ei sanoisi ylpeänä, että ”olen suomalainen”, koska loppujen lopuksi Suomi on se maa, missä juuri sinä ja minä kävellään ja tehdään todellisuudesta joko hyvää tai pahaa.

Ja koska on näin, niin ketään ei kiinnosta sinun tai minun geenit, tai kielitaito tai sen puute, tai edes se, että mitä jääkiekkojoukkuetta kannatat.

Kaikkia kiinnostaa vain tämä; miten me kohdellaan toisiamme?

Niille nuorille, joita on koulukiusattu ja jotka ovat tehneet itsemurhan, jos saisimme kuulla heidän kokemuksensa suomalaisuudesta, se olisi aika lailla tämä: ”Paskin maa ja kansa ikinä!”

Suomi ja todelliset suomalaiset ovat vain niin hyviä, kuin olemme toisille ihmisille. Ja mikä parasta. Meillä on toivoa.

Ne ulkomaalaiset, jotka saapuvat Suomeen turvapaikanhakijoina, pakottavat meidät katsomaan peiliin.

Eilen tapasin monta nuorta. Jokainen puhui hyvää Suomea. Jokainen heistä on tunteva olento. Jokaisella on unelmia. Jokainen on kiitollinen saamastaan mahdollisuudestaan. Jokaisella on hyvää sanottavaa tästä maasta ja ihmisistä. Jokainen etsii mahdollisuutta opiskella, tehdä työtä, oppia kulttuuria, kasvaa paremmaksi ihmiseksi rakentaakseen parempaa maailmaa.

Se, että jos yksi ulkomaalainen tekee rikoksen juuri samalla hirveydellä, millä rikollinen suomalainen, teemme karmealla tavalla väärin, jos tuomitsemme kymmenen muuta.

Jos minun pitäisi valita maasta karkoitettavaksi rehellisen ja lähimmäisestä välittävän ulkomaalaisen ja rikollisen suomalaisen väliltä, valinta on erittäin helppo; sen, joka uskaltaa muka geeneihinsä vedoten väittää olevansa suomalainen.

Ja lopuksi; koska jokaisen kokemus suomalaisuudesta on oma ja henkilökohtainen, se et olekaan sinä tai minä, joka määrittää suomalaisuuden, vaan ne kaikki muut meidän ympärillä. He osaavat sanoa, miten luotaantyötävä tai kiva suomalainen olet.

Näetkö ympärillä hymyjä? Kiittääkö ihmiset sinua avusta? Luottavatko he sinuun?

Jokainen ihminen voi olla suomalainen, ja jokaisesta meistä voi tulla parempi suomalainen – parempi ihminen. Meillä on aikaa hoitaa homma hyvin vain oman elämän ajan. Se hyvä, mitä sinussa on, ole iloinen siitä. Juuri sä oot se, joka tekee lähimmäisten elämästä vähän paremman. :)

Tehdään Suomesta maailman mukavin maa! :)

One Reply to “Olen tosisuomalainen!”

  1. Paluuviite: URL

Comments are closed.